La Voix.
soli itte jo veivanu laulaa ko mie menin niile kylhään...
No tyär teki semmosen pullean figuurin minusta ja pisti häftit vaatheet pääle ja meikkiä naahmaan ja tuli kyllä minun näkönen!
Pikkupiikakki tunsit: mommooo, titta där, mommooo, huusi pienin piika ja olihan se imie eli mummu sielä teeveessä.
No se tyär laulaa luritti englaniksi ja kaikki meni toppen ja mie...no..mie niinkö hymmasin menheen siinä matkassa.
Äänikhään ei vielä pettäny.
Tyttärellä oon kirkas ja fiini ääni, laulo ko Väinämöinen muut suohon! Mulloon enämpi semmonen Vesa Matti Loirin ääni.
No sitte otima sen La Voixin, tet tiättä sen ruottalaisen oopperalaulajan, Malena joku.
Ja voi herrajesta, äänet nousi ylös mullaki ko parhaalaki oopperalaulajalla, hyä ettei ikkunat ja peilit menheet rikki...tyär pisti tieten paremaksi, mutta kyllä se mie perässä veivasin...ranskaksi ja englaniksi oli laulua ja muminaksihan se mulla meni mitä aina lopussa piti laulaa ette vuaaaa ja muaaaa....
Simoni, Pikkuplutitten veli nauraa hihitti vieressä ja pikku Plutat katto meitä pitkhään, minua varsinki ja aivanko olisit pistäny käekki korvile...
Mutta sunkhaan met perustanheet, lauloima ette kortteli raiku ja panima La Voixia uuestikki tulehmaan.
Sillon alkoki jo minun ääni takkuihleen ja se pläsähti ko linnunpaska maahan...
Tyär veteli täysilä ja Simoni ja PikkuPlutat kansa laulot mamin kansaa.
Mie n voinu ko ihhailla ko vetelit nuo pikku kläpikki englaniksi ko ei tulle kertaakhaan ette iiii love uuuuta vaan ai lave you meni aivan oikhein. Idolituomarikki olis hyäksynheet niitten laulut.
Siinä tuli kläpitten isäki kotia ja istahti sohvale ja ei se kauvaa istunu ko klamppasi ulos.
Oli se semmoset decipelit ja äänet soimassa ette siinä net jokka ei mithään musiikilisesta nautinosta ymmärä niinkö lakoava poies. Kläpitten isä lakosi kylläki siksii ko sille tuli puhelu ja painu loftgångile eli ulos.
Mutta met emmä ko painoma kaasua.
Se pieninki plutta otti mikrofoonin käshiinsä ja se heilu ko pisan kalteva torni tai jäätelötötterö sen käessä. Mäiskäsi vahingossa mamiansakki sillä poskheen ette kaiuttimesta kuulu ette thuuuumps! Mutta sen kirkas ja fiini ääni slllä hänen omala babykielelä , vaikka meniki ommaa tahtia ja musiikista viis, hellytti tieten meät muut nauhraan niin ette poskilihakset jäit jumhiin.
Ko met mamin ja isoveli Simonin kansa näimä ette pikkupiikat aloit kylläinthyyn rockhiin ja Maikol Jaksonhiin se mami vaihto lasten lauluja niile ja soli ääni kellossa varsin toinen.
Mekki menimä matkhaan ja tykkäsimmä ette kyllä nuot lastenlaulut aina kuiten muun voittaa.
Siinoli Mummolaan kun poljemme, Tuiki tähteä ja Lilla snigel akta deitä ja Piippolan vaaria, taisi olla yksi pieni elefantti marsiki näin lauluki.
Voi herrajesta, Oli meilä hauskaa, nauroima ja lauloima, ja meän imagot olit teeveessä hytkymässä ko paremakki suuret diivat...
Mie hunteeraan ette oon se tuo laulaminen sitte ilosta hommaa, vaikkei menekhään ko staroila sitä kuiten niinkö mennee transhiin ja ei huomaa kunka tiimat lentää nopehhaan.
Tyttärenki kanalaatikko palo pohjhaan....
ja mulloli kurkku saapii sanoa ko Luis Amstrongila ko matelin kotia.
What a wonderull woooooolrd, laulon hiljaa ja ko ilta oli se nukahin ko tukkijätkä uiton jälkhiin.
Oon se laulamisessa voimaaaaa, se oon lääkettä sielule! Resähtiä ei tartte lääkäriltä, pannee vain La Voixia ja Karaokea soihmaan ja lentelee haavemaassa, ottaa Tuuliviiristä yllä talon katon kiini ja hyppää ko saku sammakko alas ja marsii kallioila kukkuloila johon rakentaa majan:)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar
Vad säger Du min Kära Läsare?